HIV tarttuu tavallisimmin sukupuoliyhdynnässä. Huumeiden käyttäjien keskuudessa se tarttuu myös likaisista neuloista ja ruiskuista. verensiirrot sen sijaan ovat Suomessa turvallisia, koska kaikki veri tutkitaan tarkkaan mahdollisten tartuntatautien varalta. Suomen Punaisen Ristin mukaan HIV-tartuntojen määrä on noussut Suomessa parin viime vuoden aikana huolestuttavasti. Vuonna 1999 Suomessa todettiin 142 uutta tartuntaa. Kaikkiaan Suomessa on viimeisen 20 vuoden aikana todettu lähes 1200 tartuntaa. Tartuntatautilain mukaan immuunikato kuuluu niihin sairauksiin, joista lääkärillä on ilmoitusvelvollisuus. Tämä ei tarkoita sitä, että potilas voitaisiin pakottaa hoitoon tai tutkimuksiin, mutta terveydenhuoltohenkilöstöllä on velvollisuus yrittää saada tartunnan saanut ja hänen sukupuolipartnerinsa hoitoon.

HIV-tartunnan ensioireet ilmaantuvat n. 2-8 viikon kuluttua tartunnan saamisesta. Oireita ovat mm. kuume, kurkkukipu, suurentuneet imusolmukkeet, lihassärky sekä kasvoihin ja yläruumiiseen ilmaantuva tuhkarokkoa muistuttava ihottuma. Myös suun limakalvo voi punoittaa ja nielurisoissa saattaa olla turvotusta. Oireet katoavat 1-4 viikossa. Usein oireet tulkitaan johtuvaksi jostain tavanomaisesta tulehdustaudista.

Ensioireiden ilmaantumisen ja häviämisen jälkeen tauti voi pysyä piilevänä vuosia, kunnes HIV alkaa heikentää elimistön vastustuskykyä ja altistaa potilaan erilaisille infektioille (mm. vyöruusu, visvasyylä, ontelosyylät, tuberkuloosi, kuppa) ja kasvaimille. Kun elimistön vastustuskyky on heikentynyt tarpeeksi, potilas kuolee lopulta johonkin infektiotautiin. Sairaus vaurioittaa myös aivoja, josta aiheutuu tavallisesti dementia.

HIV-tartunta todetaan veren vasta-ainemäärityksillä ja myös osoittamalla itse HI-virus. Vasta-ainemääritys on luotettava vasta 1-6 kuukauden kuluttua tartunnasta, joten ensioireiden ilmaantuessa testin tulos on vielä negatiivinen. Suuri osa tartunnan saaneista on kuitenkin tartunnan jälkeen oireettomia. Tästä seuraa, että tauti pysyy piilevänä, koska potilas ei hakeudu testeihin. Jos ensimmäinen testi on negatiivinen, suoritetaan uusintatesti 2-6 kuukauden kuluttua. Taudin myöhemmässä vaiheessa testi on aina positiivinen, jonka lisäksi se näkyy veren valkosolujen määrän muutoksina.

Lääkettä tautiin ei toistaiseksi ole, mutta taudin etenemistä voidaan yleensä tehokkaastikin hidastaa lääkityksellä (mm. AZT).

Vaikka HIV tarttuu lähes yksinomaan sukupuoliyhteydessä, on olemassa tartuntavaara myös silloin, kun viruksen saastuttamaa verta joutuu toiseen ihmiseen esimerkiksi neulanpiston tai haavan kautta, mutta esimerkiksi pelkästään suutelemalla HIV on melko epätodennäköistä saada. HIV ei myöskään tartu tartunnan saaneen henkilön yskimisestä tai aivastamisesta, kädestä pitämällä, halaamalla tai saman puhelimen käytöllä. Ehkäisyvälineistä ainoastaan kondomi suojaa tartunnalta. Onkin hyvä muistaa, että pelkkä raskaudenehkäisy (esim. e-pillerit) ei suojaa käyttäjäänsä sukupuolitaudeilta.