Kuppa oli aikoinaan hyvin yleinen ja johti usein kuolemaan, mutta nykyään sitä voidaan hoitaa. Kupan aiheuttaa treponema -bakteeri, joka läpäisee rikkoutuneen ihon tai limakalvon sukupuolielinten, peräaukon tai suun alueella sukupuolisen kanssakäymisen aikana. Suomessa kuppa on pitkän tauon jälkeen yleistynyt ja tapauksia todetaan vuosittain n. 100. Tauti saadaan tippurin tavoin yleensä Venäjältä tai Baltian maista.

Kupan ensimmäisessä vaiheessa, 3-6 viikon kuluttua tartunnasta, tartuntakohtaan (sukupuolielimiin, kohdunkaulaan, peräaukkoon tai suuhun) ilmaantuu haavauma, joka on kova ja aristamaton. Tämän jälkeen tartuntakohdan lähellä olevat imusolmukkeet turpoavat. Suurin osa sairastuneista hakeutuu tässä vaiheessa hoitoon, joka parantaa sairauden. Jos näin ei tapahdu, sairaus etenee 2. vaiheeseen. Tämä tapahtuu 2-6 kuukauden kuluttua tartunnasta. Tyypillistä vaiheelle ovat ihottumat ja limakalvomuutokset. Sairauden loppuvaihe eli 3. asteen kuppa ilmaantuu hoitamattomissa tapauksissa vuosien tai jopa vuosikymmenien jälkeen. Siihen liittyy moninaisia oireita, jotka johtuvat mm. sydämen ja verisuonten, aivojen ja selkäytimen sekä luuston ja nivelten vauriot.

Treponema -bakteeri voidaan löytää mikroskooppitutkimuksella tai etsimällä verestä vasta-aineita. Jos epäillään laajemmalle levinnyttä kuppaa, tutkitaan veren lisäksi myös selkäydinneste.

Yleisimmin kupan lääkkeenä käytetään penisilliiniä, mutta myös muiden antibioottien käyttö on mahdollista. Hoidon tehokkuus varmennetaan verikokein ja jälkitarkastuksin. Ennen lääkityksen aloittamista syntyneitä elinvaurioita ei ole mahdollista parantaa.